Yksinäisyydestä numeroin ja sanoin – tutkimustulokset

Vuolteen Poikien ja Tyttöjen Talot toteuttivat vuonna 2019 yhteistyössä Oulun kaupungin kanssa nuorten yksinäisyyttä käsittelevän NÄKYMÄTTÖMÄT-kampanjan. Tavoitteena oli tehdä lasten ja nuorten kokemaa yksinäisyyden tunnetta näkyvämmäksi sekä herättää vanhempien kanssa keskustelua tämän tärkeän aiheen ympärillä.

Kampanjaa varten teetimme kyselyn yksinäisyydestä. Kyselyssä kartoitimme muun muassa ketkä ovat yksinäisiä, onko yksinäisyyden tunne helpottanut elämän aikana tai onko yksinäisyydestä kerrottu kenellekään. Kyselyyn vastasi yhteensä 482 henkilöä. Heistä yli kolmasosa (36 %) vastasi tuntevansa itsensä yksinäiseksi usein. Noin viidesosa (19 %) kertoi, ettei heillä ollut yhtään läheistä ystävää.

Kyselyyn vastanneista 76 % (367 henkilöä) oli sukupuoleltaan naisia, 22 % (107 henkilöä) miehiä ja 2 % (8 henkilöä) muunsukupuolisia. Tämä on syytä ottaa tilastollisesti huomioon tämän artikkelin laskelmissa sekä erityisesti sukupuoleen liittyvissä pohdinnoissa.

Yksinäisyys kietoutuu erilaisena eri elämänvaiheisiin

Kysyimme, minkälaisissa tilanteessa yksinäisyyttä koetaan. Koska kyselyyn vastanneiden ikähaitari oli laaja (12–29), vastauksissa tuli ilmi yksinäisyyden erilaiset, eri elämäntilanteisiin kietoutuneet muodot.

Nuorempien vastauksissa korostui ymmärrettävästi sosiaalisten piirien merkitys koulussa ja harrastuksissa sekä kipu niiden ulkopuolelle jäämisestä. Vanhempien vastaajien kohdalla erilaiset opinto- ja työpolut tai niiden puuttuminen vaikuttivat sosiaalisten kontaktien määrään ja mahdollisuuksiin. Myös terveysongelmat, perheen perustaminen varhain tai toisaalta yksin oleminen perheellisten samanikäisten joukossa näkyivät vastauksissa.

“Olen sen ikäinen, että kaikki kaverini ovat joko opiskelemassa tai juuri valmistuneet ja töissä. Heillä ei ole juuri aikaa nähdä minua ja uusia kavereita on vaikea löytää kun ei itse ole koulussa tai töissä.”

“Aikuisiällä on hankala löytää uusia ystäviä… Tässä iässä monella on jo perheet yms. Itsellä ei ole lapsia.”

“Minulla on niin erilainen elämäntilanne kuin muilla ikäisilläni johtuen masennuksesta, jota olen sairastanut viimeiset kymmenisen vuotta. En ole saanut kouluja käytyä ja olen nyt väliaikaisesti eläkkeellä.”

“…kun ei mitään harrasta ja työttömänä istuu himas niin eipä siinä ihmisiin tutustu.”

Yksinäisyys valtaa useimmiten nuoren koulussa, aikuisen iltaisin kotisohvalla

Nuorimmat vastaajat kokivat yksinäisyyttä useimmiten koulussa. Yleisin vastaus oli, että haluttiin kuulua porukkaan, mutta ei syystä tai toisesta päästy siihen.

“Minulla ei ole ollut koulussa eikä aina koulun ulkopuolellakaan kavereita. Tunnen itseni yksinäiseksi usein tilanteissa joissa on paljon ihmisiä ja jokaisella on oma porukkansa, mutta minulla ei ketään.”

Vanhemmilla vastaajilla yksinäisyyden tunteet ajoittuivat korostetusti iltoihin, viikonloppuihin tai juhlapyhiin kotona – hetkiin, jolloin oletettiin muiden viettävän aikaa läheisten kanssa. Yksinäisyyden tunteita saattoivat laukaista kaupungilla vastaan tulevat tuntemattomien kaveriporukat, muiden illanvietoista kertovat päivitykset sosiaalisessa mediassa tai vertaaminen vaikkapa sisarusten kaveripiiriin.

“…ku somessa näkee mite muilla on menoa ja meisinkiä ja ite istuu kämpillä.”

“…tietää toisten olevan jossain tai sattumalta näkee ison porukan vaikka menevän koulussa syömään…”

Joillekin täysi-ikäisistä vastaajista seurustelukumppanista oli tullut ainoa ystävä, johon nojattiin. Myös työ- tai opiskelupaikka saattoi tarjota ainoan sosiaalisen piirin, jonka ulkopuolella ei ollut sosiaalisia kontakteja.

“Minulla ei ole kavereita. Aikani menee usein neljän seinän sisällä lapsien ja miehen kanssa. Miehellä käy kavereita ja hän viettää aikaa heidän kanssaan.”

“Yksinäiseksi tunnen itseni aina vuorotöiden jälkeen, kun sulkeudun väkisin sosiaalisesta elämästä pois.”

Yksinäisyys ei tarkoita, etteikö ympärillä olisi muita

Jokaisessa ikäryhmässä tunnettiin yksinäisyyttä myös muiden seurassa ollessa. Jopa 51 % kaikista vastaajista kertoi kärsivänsä ulkopuolisuuden tunteesta usein tai aina. Tytöt/naiset sekä muunsukupuoliseksi identifioituvat vastasivat tuntevansa ulkopuolisuutta huomattavasti poikia/miehiä enemmän: jopa 61 % 12–17-vuotiaista tytöistä ja 67 % muunsukupuolisista vastanneista kertoivat tuntevansa itsensä usein tai aina ulkopuoliseksi. Iän myötä erot sukupuolten välillä kapenivat.

 “Tunnen oloni myös yksinäiseksi joskus jos ei vaikka ole aihetta mistä puhua porukassa ja mieluummin poistun kuin olen hiljaa siinä.”

“…vaikka olisin kavereiden kanssa pitämässä hauskaa niin silloinkin tunnen itseni yksinäiseksi.”

Kysymykseen “miten sinua on suljettu ulkopuolelle?” vastasi yhteensä 271 tyttöä ja naista. Noin neljäsosa ulkopuolisuuden tunnetta koskevaan kysymykseen vastanneista tytöistä ja naisista arveli ulkopuolisuutensa johtuvan omasta itsestä tai  heidän luonteensa ominaisuuksista.

“Lapsena koulussa ollessa. En muista tarkkaan miten, mutta tunsin että en ollut tervetullut porukkaan. Muistan ne oudot katseet kun menin mukaan. Sitten opin ettei minua haluta.”

“Olen aika ujo, joten minut jätetään helposti huomioimatta. Minulle ei olla aina puhuttu eikä juurikaan annettu tilaisuutta puhua esim. koulun ryhmätöissä. Minua ei monesti myöskään haluta mihinkään ryhmään.”

“Ei varsinaisesti suljettu [ulos], kukaan ei vain ole tullut tutustumaan tai minä en ole mennyt.”

“En usko, että minua on tarkoituksella koskaan jätetty ulkopuolelle, mutta joskus vaan tuntuu siltä, ettei kuulu joukkoon juuri sillä hetkellä. Esim kun keskustelunaihe on sellainen jota en ymmärrä ollenkaan ja jään hieman hiljaisemmaksi.”

“En koe että minut olisi varsinaisesti jätetty ulkopuolelle jostain. Ulkopuolisuutta voi kokea myös sisäisistä syistä ilman että siihen liittyy muiden ihmisten käytös. Ehkä introverttinä on vain hankala löytää oman henkistä seuraa ja kun on ollut pitkään itsekseen on hankala hypätä muiden juttuihin mukaan kun sosiaaliset taidot ovat ruosteessa.”

“Olen ajatusmaailmaltani erilainen nuori nainen ja kuulen omaa polkua. En sovi 26 vuotiaan naisen muottiin ja jopa ystävieni kanssa oleminen on alkanut tuntua hankalalta.”

Kiusaamisen ja yksinäisyyden kurja liitto

Ulkopuolisuuden tunteisiin liittyi useissa vastauksissa kiusaamista ja tahallista ulkopuolelle jättämistä. Kolme neljäsosaa kaikista yhteenlasketuista naispuolisista vastaajista, jotka vastasivat ulkopuolisuuden tunnetta koskevaan kysymykseen, kertoi kokeneensa, että heitä suljettiin tarkoituksellisesti ulkopuolelle monin tavoin.  Samoin vastasivat seitsemän kaikista kahdeksasta muunsukupuolisesta vastaajasta.

“Ala-asteelta lähtien minua on syrjitty koulussa. Sekä jätetään kertomatta asioita.”

“Välttely, tahallinen huomioimattomuus. Puheenvuoroihini ei vastata/kommentoida eikä mielipiteelläni ole merkitystä. Lisäksi esimerkiksi katseet kertovat hyvin paljon, halutaanko minua porukkaan.”

“Minut on jätetty kaveriporukoista ulkopuolelle. Minulle jätetään asiat kertomatta.”

Kahdessa vastauksessa ulkopuolelle sulkemisen syyksi mainittiin valtavirrasta poikkeava seksuaalinen suuntautuminen.

Kaikenikäisten miesten keskuudessa ulkopuolelle sulkeminen käsitettiin suurimmaksi osaksi muiden tekemänä tahallisena toimintana joko työ- tai kouluyhteisössä. Myös se, että ystäväporukka lähtee menoihin ilman vastaajaa, näkyi useassa kommentissa.

Ystävystyminen on vaikeaa haavoitetulle

Ystävystymisen koki vaikeaksi noin neljäsosa (24 %) kaikista vastanneista. Mitä vanhempi vastaaja oli, sen vaikeammaksi hän keskimäärin ystävystymisen koki.  Vastauksissa korostuivat huonot kokemukset, kuten kiusaaminen, ja niiden myötä syntynyt vaikeus luottaa toisiin ihmisiin:

“En osaa enää luottaa ihmisiin, edes aikuisiällä. Pelkään, että muut haluavat minulle vain pahaa tai käyttävät minua hyväkseen.”  

Hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko sekä oletus omasta huonommuudesta tulivat ilmi useassa vastauksessa. Monet kertoivat myös oman ujoutensa ja epävarmuutensa esteeksi lähestymiselle:

“Nautin muiden ihmisten seurasta, mutta olen epävarma itsestäni ja luulen usein, ettei muita kiinnosta minun seurani.”

“Kynnys mennä juttelemaan muuten vaan on aika suuri. Koen, ettei kukaan kaipaa seuraani ja olen häiriöksi.”

Nuorten tyttöjen vastauksissa korostui pelko muiden tyttöjen tuomitsemisesta ja siitä, ettei tule pidetyksi omana itsenään.

“Olen huono tutustumaan tyttöihin. Poikien kanssa tulen hyvin juttuun (juttelevat minulle eivätkä tuomitse).”

“Pelkään, että sanon jotain väärin tai uudet ihmiset eivät pidä minusta.”

Kuinka yksinäiset hetket streamataan pois

Mitä yksinäisinä hetkinä voi tehdä? Suuri osa vastaajista joka ikäryhmässä kääntyi yksinäisinä hetkinään musiikin, kirjojen, elokuvien tai sarjojen pariin. Myös pelaaminen ja puhelimen selailu veivät ajatuksia pois kurjasta olosta.

“Katson Tv-sarjoja tai luen kirjoja. Toiseen maailmaan uppoutuminen lievittää yksinäisyyden tunnetta.”

“Kuuntelen musiikkia, koitan keksiä muuta ajateltavaa…”

“Uppoudun kirjoihin, videopeleihin, leffoihin tai tv-sarjoihin. Välillä yritän jutella netissä tuntemattomien ihmisten kanssa.”

Toiset pyrkivät hakeutumaan läheisten ihmisten seuraan vaikka vain puhelimen välityksellä, toiset puolestaan kanavoivat yksinäisyytensä esimerkiksi luovaan toimintaan tai liikuntaan.

“Laitan viestiä ystävälle ta menen vain oleskelemaan ihmisten ilmoille, esim. kirjastoon.”

“Yritän kohdistaa energiani johonkin luovaan toimintaan. Itseilmaisu on minulle tärkeä kanava purkaa tunteita.”

Vanhempien vastaajien kohdalla vastauksissa ilmeni myös yksinäisyyden tunteen turruttamista lohtusyömisen, tupakoinnin ja juomisen avulla. Paha olo purkautui lukemattomissa vastauksissa itkuna oman kodin seinien suojassa. Muutama vastaaja kertoi synkimpien yksinäisyyden hetkiensä sisältävän jopa itsetuhoisia ajatuksia ja itsen satuttamista.

“Syön herkkuja tukehduttaakseni tunteitani. Olen myös satuttanut itseäni. Pahimpina yksinäisyyden hetkinä saan ahdistus- ja paniikkikohtauksia.”

Yksinäisyydestä on monia teitä ulos

Joidenkin vastaajien elämäntilanteissa yksinäisyys oli myös helpottanut. Nuoremmat vastaajat mainitsivat uusien ystävien löytyneen kaveri- tai harrastusporukan vaihtumisen myötä. Joissain tapauksissa vastaaja kertoi alkaneensa itse lähteä mukaan ja ottavansa nykyään enemmän yhteyttä ihmisiin. Myös kumppanin löytymisen mainittiin helpottaneen yksinäisyyttä.

“Olen aktiivisesti itse pyytänyt ihmisiä tekemään kanssani erilaisia juttuja. Toisaalta myös kiinnittänyt huomiota omiin vinoutuneisiin ajatusmalleihin, että onhan minullakin paljon ystäviä ja kavereita, eivätkä ihmiset tahallaan ja tietoisesti sulje minua mistään pois.”

Vanhemmat vastaajat kertoivat myös terapian, asioiden käsittelyn ja itsevarmuuden löytymisen iän myötä kääntäneen elämän suuntaa parempaan. Miesten vastauksissa mainittiin myös armeijan kohottaneen itsetuntoa. Myös netin keskustelupalstoilta ja työpaikan löytymisen myötä oli löydetty uusia ystäviä.

Vertaistuki oli koitunut keskeiseksi avuksi poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten pitkistä sairasjaksoista kärsivien kohdalla.

“Se että olen löytänyt vertaisia ihmisiä jotka ovat sairautensa ja nuoren ikänsä takia samassa tilanteessa kuin minä. He ymmärtävät sen että mitä sitä tarvii jos on jatkuvasti kipeä ja ei voi lähteä kotiovista ulos taikka makaa viikkoja sairaalassa.”

Yhdessä tapauksessa yksinäisyydestä oli tullut osa henkilön minäkuvaa:

“Alan hyväksyä sen, ettei minulla oikein ole ystäviä. Aviomieheni on samalla paras ystäväni, joskus riittää että saan jakaa asiat hänen kanssaan. Toisinaan kaipaan ystävättäriä, joille voisi purkaa asioita joita mieheni ei välttämättä ymmärrä.”

Miten yksinäisyys liittyy sukupuoleen?

Vaikka yksinäisyys oli vastaajien keskuudessa hyvin yleistä ja vakavaakin, siitä oltiin varovaisia puhumaan muille. Mitä nuorempi vastaaja oli, sen epätodennäköisempää muille kertominen oli. 41 % vastanneista ei ollut kertonut yksinäisyydestään kenellekään. Esiin nousi huoli varsinkin poikien ja miesten puhumattomuudesta: jopa 63 % piti yksinäisyytensä omana tietonaan, kun tytöistä ja naisista vaikeni alle kolmasosa (30 %), muunsukupuolisista vielä harvempi. Nouseekin esiin kysymys, kohdistuuko Näkymättömät-podcastissa haastattelemamme yksinäisyystutkija Anna-Reetta Röngän mainitsema ‘yksin pärjäämisen eetos’ vahvemmin poikiin ja miehiin?

Kysely nosti esiin myös muita sukupuolittuneita eroja vastaajien välillä, vaikka yleistyksiä ei rajoitetun vastaajamäärän vuoksi olekaan mielekästä tehdä. On kuitenkin kiinnostavaa spekuloida, miksi esimerkiksi naiset ja muunsukupuoliset kertoivat tuntevansa ulkopuolisuuden tunteita enemmän kuin miehet?

Tai miksi erityisesti tytöt ja nuoret naiset arvelivat ulkopuolisuutensa johtuvan heistä itsestään? Kenties hiljaisesti hyväksytyttyjen ja rajattujen joko tyttönä/naisena tai poikana/miehenä olemisen tapojen avaaminen lähtökohtaiselle erilaisuudelle ja moninaisuudelle voisi helpottaa nuorten yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita ja vähentää vertailun tuomia painetta.

Tutustu Näkymättömät-kampanjaan tästä