Oululainen Jarno on entinen väkivaltarikollinen, joka on jättänyt taakseen entisen elämänsä ja on nyt itse auttajana. Hän on nykyisin Vuolle Setlementin Via Visin kokemusasiantuntija, joka haluaa tehdä hyvää.
─ On tosi hyvä, että voin jakaa kokemuksia, mikä on itsellekin terapeuttista siinä mielessä, että totuus pysyy mielessä.
─ Kannan mennyttä kuitenkin aina mukanani, Jarno toteaa.
Jarnon tie väkivaltarikollisuuteen oli oikeastaan melko tavallinen. Kotona isäpuoli kasvatti kovalla kädellä poikapuoltaan, mutta Jarno oli lopulta se, joka sisaruskatraasta otti omaan käytökseensä väkivallan. Hän kertoo, että turpiin tuli kotona ja koulussa.
─ Äitiä se kaduttaa yhä, vaikka hän on yrittänyt pitää puoliani, Jarno sanoo.
Koulukiusaaminen alkoi kolmannella luokalla, kun Jarnon perhe muutti Iisalmesta Raumalle. Nuori koululaispoika oli helppo kohde, kun tuli eri murrealueelle ja joutui silmätikuksi. Monet tekijät yhdessä, niin kotiolot kuin koulukiusaaminen, olivat niitä syitä, jotka veivät Jarnon väkivallan tielle. Hän huomasi, että sai koulussa muilta kunnioitusta, kun käyttäytyi väkivaltaisesti.
Välitavoitteet auttoivat
Aikuisuutta kohti rikoskierre syveni, ja mukaan tulivat huumeet ja rötöstelyt.
─ Ajattelin pitkään, että en ole väkivaltarikollinen, mutta lopulta Via Visin työntekijät saivat minut ajattelemaan toisin.
Hän ei pitänyt itseään väkivaltarikollisena, koska ei itse tehnyt tekoja, vaan oli palkannut tekijöitä. Joten omien sanojensa mukaan, hän oli kahta kauheampi rikollinen.
Aiemmin elämä meni vuoristorataa, oli nousuja ja laskuja, välillä tuli pieniä asioita, jotka motivoivat väkivallattomuuteen, mutta sitten houkutus oli taas liian suuri.
Via Vis lähti ohjaamaan Jarnoa rikollisuudesta poispäin pikkuhiljaa. Työntekijät tukivat Jarnon irtiottoa antamalla sellaista tukea, jota hän kaipasi. Pikkuisen tuuppausta koko ajan oikeaan suuntaan. Elämän kääntyi pienillä askelilla oikeaan väkivallattomuuteen ja rikoksettomuuteen. Edettiin yksi tavoite kerrallaan.
─ Rimat asetettiin niin, että itse uskoin, että pääsen itse niihin, Jarno kertoo.
Hän miettiikin, että moni luulee, että pettymysten kautta pääsee voittoon.
─ Olen oppinut, että uudet pettymykset eivät tuo voittoa, vaan uudet saavutukset, hän pohdiskelee.
Jarno tarvitsi itselleen kannustajan toisenlaiseen elämään, ja se löytyi Via Visistä.
─ Se, että ylität itsesi tavalla tai toisella, että asiat järjestyvät yksi kerrallaan, ja saat itse hoidettua asiat eteenpäin, auttoivat. Itse tarvitsin kannustajan, en puolesta tekijää, Jarno kiittelee saamaansa apua.
Tukea ulkopuolelta
Jarno kertoo, että muutamat viime vuodet eivät ole olleet kuitenkaan vaikeita, sen verran hyvää tukea hän on uudelle suunnalleen saanut. Hän pohdiskelee, että nykyinen vankilajärjestelmä epäonnistuu siksi, että vankiloissa saa uusia kontakteja ja sieltä palatessa on uusia ideoita rötöstelyn jatkamiseen.
─ Vankilajärjestelmää pitäisi radikaalisti muuttaa, siellä on liian hyvät ja vapaat oltavat, hän kuvailee.
Hän harmittelee, että esimerkiksi vankien kuntoutus on vähentynyt siitä, mitä se oli vielä 1980-luvulla. Paras apu vankilassa oleville tulee ulkopuolisilta tahoilta.
─ Nyt vankila auttaa hengissä ja kunnossa pysymiseen, kyllä sieltä pyöreäposkisena takaisin tullaan, hän sanoo.
Lapsi kasvaa toimintamalliin
Omassa elämässään hän on myös nähnyt, että oma halu elämän kuntoon saamiseen on oltava.
─ Monella se on oma lapsi, joka vetää pinnalle.
Nyt tultuaan uudelleen pienen lapsen isäksi hän on itsekin huomannut, että lapsi voisi olla sellainen tekijä, joka saa pois rikollisuudesta. Hän miettii, että vanhemmuutta pitäisi tukea enemmän eikä viedä isyyttä pois juuri sen takia, että on vankilassa.
─ Lapsen tapaamisoikeus voisi toimia porkkanana isille, että jos yrittää parantaa elämäänsä, saa tavata lastaan, hän kertoo pohtineensa.
Jarno puhuu mielellään hyvän toimintamallin antamisesta nuorille ja lapsille.
─ Lapsi ei ole tyhmä, vaan kasvaa siihen toimintamalliin. Jos tukkapöllyä ja remmiä on saanut, on iso riski ratkaista itsekin asiat siten. Ratkaisin omatkin ongelmat väkivallalla, hän painottaa.
Omasta 1,5-vuotiaasta tyttärestä puhuminen saa Jarnon innostumaan, hän kertoo olevansa mukana Setlementtiliiton ja Miessakit ry:n Isän näköinen -hankkeessa, jossa on tavoitteena vahvistaa miesten asemaa yhteiskunnassa tasavertaisena kasvattajana ja vanhempana. Tällä hetkellä Jarno hoitaa tytärtään suunnilleen puolet viikosta.
─ Meillä on omat rutiinit niinä päivinä, kun hän on minulla, hän kuvailee.
Arkeen mahtuu yhteisiä pieniä hetkiä, mutta myös kovaa vauhtia, kuten taaperoikäisen kanssa voi kuvitella olevan. Jarno myöntää, että aamulla aikaiset herätyksetkään eivät tunnu yhtä rankoilta kuin työpäivien aamuina. Oma pieni tytär on iso syy herätä aikaisin viikonloppuaamuisinkin.
