Kulttuurin suurkuluttaja harrastaa ilossa ja surussa
Elämän eri puolia nähnyt nainen epäröi hieman, huokaisee sitten ja alkaa kertoa tarinaansa.
– Todennäköisesti nämä minun harrastukseni ovat auttaneet siihen, että olen jaksanut selviytyä päivätyöstä.
Hanna Tuokko on harrastanut koko aikuisikänsä ajan musiikkia, taitoaineita ja monia eri kieliä. Vuolteen opistossa laulamista ja pianonsoittoa on tukenut myös hyvinvoinnin kurssi Alexander-tekniikka, jossa harjoitellaan hengittämisen eri keinoja ja tekniikoita. Kädentaitoja Tuokko on opetellut ompelu- ja kankaanpainantakursseilla sekä hopeakorukurssilla, jossa erilaisia koruja valmistetaan hopealangasta, levystä tai lusikoista.
– Se on ollut tosi mukavaa. Jos laulaa ja soittaa yksistään, niin nämä muut kurssit ovat sellaisia, joissa on muitakin, ryhmätoimintaa ja yhteisöllisyyttä, jonkun saman harrastuksen alla olevia mielenkiintoisia ihmisiä.
Vuolteen kielikursseilla Tuokko on opiskellut venäjää, espanjaa, englantia ja ruotsia.
– Antaa itsensä olla utelias, ihan lapsellisen utelias, hän muistuttaa.
Opiston kursseista apua työelämään
Tuokko kävi ruotsin ja englannin kielen kursseilla Vuolteen opistolla, eli silloisella Oulun kansalaisopistolla jo 1980-luvulla, jolloin hän muutti Turusta töiden perässä Ouluun. Hän on ammatiltaan sairaalamikrobiologi, ja työskenteli myös Vaasassa muutaman vuoden 2000-luvulla.
– Kielihän avaa aivan uuden näkökulman eri kansojen elämiseen ja olemiseen. Ruotsin ja englannin harrastaminen on kyllä tukenut myös työtäni. Vaasassa työpaikalla yli puolet oli ruotsinkielisiä, ja se oli ensimmäinen kieli, mitä siellä käytettiin, hän muistelee.
Työelämä voi olla kuormittavaa, ja harrastukset ovat tukeneet hyvinvointia.
– Välillä ei ole kovin helppojakaan vaiheita ollut. Jos ei olisi ollut jotain henkireikää, että olisi keskittynyt johonkin muuhun kuin leipätyöhön, niin ei olisi jaksanut töissä.
Hän on silti aina nauttinut myös työstään, ja erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit ovat tuoneet muutakin sisältöä elämään.
– Kai se on ollut toisaalta sitäkin, että on täyttänyt päiväänsä. Mies on sillain hyvänlainen, että jos emäntä on ollut johonkin menossa, niin ei ole koskaan sanottu, että et muuten mene. Kotoa on kannustettu.
Kokonaisvaltaista hyvinvointia – ja tuloksia
Tuokon mukaan harrastukset toimivat hyvänä vastapainona työelämälle. Harrastaminen on vapaaehtoista ja jotain muuta kuin varsinainen päivätyö. Opiston kurssit ovat auttaneet jaksamiseen, mutta myös keskittymiseen.
– Laulaminenkin on niin kokonaisvaltaista, että siihen pitää keskittyä. Täytyy keskittyä siihen hetkeen, mitä tekee. Sun pitää jengata pääsi ihan toisille numeroille kuin leipätyössä, Tuokko kuvailee.
Nyt hän on ollut jo toista vuotta eläkkeellä. Hänen mielestään harrastukset ovat tukeneet koko elämää.
– Työ on ollut mieluista, mutta niin ovat nämä harrastuksetkin. Voisi ajatella niin, että harrastuksilla on tehty juuria, jotta honka pysyy pystyssä.
Kun Tuokko muutti Vaasasta takaisin Ouluun, hän alkoi käydä laulu- ja pianotunneilla Vuolteen opistossa.
– Pianonsoitto on ollut kakkoslaji, ykköslaji on laulaminen. Siinä mielessä tuloksekastakin, kun laulututkintoja on tullut tehtyä.
Turhaa lokeroimista
Tuokko on törmännyt myös ennakkoluuloihin harrastustensa luonteesta.
– Ihmisillä on hulluja käsityksiä klassisesta laulusta ja pianonsoitosta. Vaikka lauluohjelmisto voi olla italian, ranskan ja saksan kielellä, sävellykset kertovat ihmisten perusasioista. Kun maailma on murjonut ja kukaan ei ole ymmärtänyt, tavallisten ihmisten asioita ja murheita.
Tuokon harjoittelemat kappaleet ovat käsitelleet esimerkiksi lapsen menetystä, puolison kuolemaa tai vaikka vähän arkisempaa, kun ihminen on saanut ihastukseltaan pakit.
– Jos ajatellaan näitä klassisia säveltäjiä, hehän varsinaisia työläisiä ovat olleet. Heidän kun piti viikossa työstää uusi teos ja harjoitella kuoron kanssa valmiiksi esitykseksi mesenaatille.
Tuokko nauttii laulujen tarinoista ja niiden sanomasta, koko elämän kirjosta.
– Milloin ihaillaan vastasyntynyttä lasta taikka nuoria. Kun aletaan tulla vanhemmaksi, niin tulee kaikennäköistä muuta mietettä. Kun en kauhean nuori ihminen enää ole, ja läheisiä ihmisiä on kuollut, ensimmäisenä surutyössä joku laulukin on ollut mahdottoman hyvä.
Nainen pitää pienen tauon ja herkistyy hetkeksi.
– Harrastukset ovat olleet mukana niin surussa kuin ilossakin. Olen todella iloinen siitä, että Vuolteen tapaisia oppilaitoksia on olemassa ja kiitollinen niistä hyvistä, osaavista opettajista. Kiitos, joukkoon vaan ja opettelemaan uusia asioita, Tuokko päättää tarinansa.
Artikkeli on julkaistu sanomalehti Kalevassa 16.4.2018.