fbpx

Kiusaaminen jätti arvet, muttei lannistanut


 

Tutkimusten mukaan Suomen peruskouluissa kiusataan toistuvasti jopa yhtä lasta kymmenestä. Kahdenkymmenen oppilaan luokassa on arviolta yksi tai kaksi lasta, joita kiusataan. Kiusattujen lisäksi kouluissa on lukuisia oppilaita, jotka joko itse kiusaavat, seuraavat kiusaamista sivusta tai pelkäävät tulevansa kiusatuiksi. Jo pelko kiusatuksi tulemisesta voi heikentää oppilaiden viihtymistä koulussa. Aino oli yksi näistä nuorista.

Kun Rovaniemeltä kotoisin olevan Ainon isä kuoli tämän ollessa 3,5- vuotias, pakkasi äiti perheen tavarat kasaan ja muutti tyttärensä kanssa Oulunsaloon. Nyt 15 vuotta myöhemmin Aino kokee olevansa enemmän oululainen kuin rovaniemeläinen, sillä hän ei muista varhaislapsuuden ajoista paljoakaan.

– Välillä käymme sukulaisissa Rovaniemellä sekä isän haudalla, Aino kertoo.

Rovaniemelle asti ei ole aina mahdollista lähteä, joten Aino käy sytyttämässä isälleen kynttilän Oulunsalon tai Oulun hautausmaille. Hän kertoo viihtyvänsä hautausmailla.

– Ne ovat niin tunnelmallisia ja rauhallisia paikkoja. Käyn sytyttämässä kynttilän, kuljeskelen siellä ja kuuntelen samalla musiikkia. Musiikki on mulle tosi tärkeää, hän kuvailee.

Tällä hetkellä Aino opiskelee lähihoitajaksi. Opintoja on jäljellä vielä vuosi, jonka jälkeen hän aikoo jatkaa sairaanhoitajaksi. Aino suorittaa parhaillaan työharjoittelujaksoaan Oulun yliopistollisen sairaalan tartuntatautien osastolla. Työ on tarkkaa ja vaativaa, mutta Aino kertoo tykkäävänsä kovasti.

– Olen aina halunnut tehdä hoitotyötä. Tää on mun juttu, hän toteaa.

Opintojensa ohella Aino on monessa mukana. Hän tekee keikkatyötä vanhusten palvelutalossa, kehitysvammaisten asumisyksikössä sekä hoitaa tuttujen lapsia.

– Lapset on ihania ja viihtyvät seurassani, mikä on kivaa, Aino toteaa.

Ainon asiat ovat tänä päivänä hyvin ja nuori nainen huokuu positiivista energiaa sekä uskoa tulevaan. Näin ei aina ole ollut, sillä kouluajoista päällimmäisenä muistona kummittelee kiusatuksi joutumisen kokemus.

 

Mietin vain, että miksi minä?

Ala-asteella asiat olivat vielä kutakuinkin hyvin. Jonkun verran silloinkin Ainon mukaan kiusattiin jättämällä lähinnä porukoiden ja keskusteluiden ulkopuolelle. Kavereita hänellä kuitenkin oli jokunen. Kun yläasteelle siirtyminen alkoi lähestyä, alakoululaisilta kysyttiin luokkakaveritoiveita. Aino kertoo olleensa ainoa, jonka toiveet eivät silloin toteutuneet.

– Koululta soitettiin äidille, että ne toiveet eivät nyt vaan onnistuneet. Mun luokalla ei sitten ollut yhtään tuttua. Olin sellainen yksinäinen hiippari, hän muistelee.

Vuosi vierähti ja kouluun saapuivat uudet 7. luokkalaiset. Heidän joukossaan oli Ainon pahin kiusaaja, joka yhdessä omien kavereidensa kanssa otti Ainon silmätikuksi. Aino ei muista mistä kaikki alkoi, mutta se koostui tuijottelusta, kuiskuttelusta, ulkopuolelle jättämisestä ja mollaamisesta. Aino yritti välttää kiusaaminen, Vuolle Setlementti, tyttöjen talo, ouluahdistavia tilanteita muun muassa suunnittelemalla koulussa kulkemiset niin, ettei olisi tarvinnut törmätä kiusaajiinsa.

– Ylä-aste oli kaiken kaikkiaan yhtä helvettiä, Aino tokaisee.

Yleisen määritelmän mukaan koulukiusaamisella tarkoitetaan sitä, että joku oppilas joutuu jatkuvasti kiusaamisen kohteeksi. Kiusaajia voi olla yksi tai useampia. Kiusaaminen voi olla esimerkiksi tönimistä, lyömistä, haukkumista ja pilkkaamista, seurasta pois sulkemista, ilkeitä puheita – mitä tahansa sellaista, jolla pyritään vahingoittamaan tai loukkaamaan toista. Kiusaaminen merkitsee usein uhrin eristämistä luokan, ryhmän tai virtuaaliryhmän sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ainon kiusaaminen ei rajoittunut vain kouluun.

– Kesälomalla sain mutkien kautta tietää, että eräs toinen tuttu tyttö oli perustanut minusta WhatsApp-ryhmän, jossa haukkui mua yhteisille kavereillemme. Se tuntui tosi pahalta, Aino kertoo.

Lain mukaan rikollista toimintaa kiusaaminen on silloin, kun se täyttää lainsäädännössä rikokselle asetetut tunnusmerkit. Muun muassa kunnianloukkaukseen, laittomaan uhkaukseen, lievään pahoinpitelyyn ja pahoinpitelyyn liittyviä lakipykäliä voidaan soveltaa kiusaamisen yhteydessä. Myös kiusaajan rikoskumppanina, avunantajana ja yllyttäjänä toimiminen ovat lain mukaan rangaistavia tekoja.

Aina kiusaaminen ei kuitenkaan ole fyysistä ja ulkopuolisen voi olla vaikea tunnistaa sitä. Psyykkinen kiusaaminen satuttaa kuitenkin yhtä lailla. Kun Aino haki ensimmäisiä kertoja apua pahaan oloonsa koulusta, hänen tilannettaan ei aluksi pidetty vakavana.

– Koulun silloinen kuraattori totesi, ettei mulla ole mitään syytä käydä hänen juttusillaan. Vasta kun äiti soitti rehtorille, että Aino vaihtaa koulua, ellei asioihin saada muutosta, alkoi tapahtua.

Kiusaaminen saatiin lopulta loppumaan 9. luokalla ja tytöt pyysivät opettajan läsnä ollessa Ainolta anteeksi. Vahinko oli silti jo tapahtunut. Ystäviä ei ollut, itsetunto oli nollassa ja Ainolle oli syntynyt suuri luottamuspula ihmisiin.

– Mietin vain, että miksi minä? Onko mussa jotain vikaa, hän muistelee.

 

Tyttöjen Talolla saa olla oma itsensä

Oulun Tyttöjen Talon toimintaan Aino lähti uuden koulukuraattorin kehoituksesta. Ainon mukaan uusi kuraattori oli ihana ihminen ja auttoi häntä eteenpäin.

– Hän kertoi tällaisesta Tyttöjen Talon Voimaneidot-ryhmästä, johon sitten menin. Meitä oli vajaa kymmenen tyttöä ryhmässä. Kävimme yhdessä keskustelemalla läpi tunteitamme ja puuhasimme kaikkea, kuten askarreltiin.

Tyttöjen Talo on Oulun ydinkeskustassa sijaitseva paikka, johon eri elämäntilanteessa olevat 12–29-vuotiaat tytöt ja naiset ovat tervetulleita. Ovi on auki myös kaikille niille, jotka haluavat pohtia omaa tyttöyttään, naiseuttaan tai sukupuolisuuttaan.

Talo on kaikenlaisesta syrjinnästä vapaa tila, jossa saa rohkeasti olla omana itsenään. Talon ryhmät, avoimet yhteisölliset illat sekä yksilötyö ovat toimintoja, joiden avulla voi vahvistaa omia voimavaroja, tutustua uusiin ihmisiin ja saada tukea omaan elämään. Aino on ollut toiminnassa mukana jo useamman vuoden. Tyttöjen Talolla hän kohtasi uudelleen myös vanhan lapsuudenkaverinsa.

– Ollaan hänen kanssaan nykyisin kavereita, Aino kertoo hymyillen.

Tyttöjen Talolla voi muun muassa kuunnella musiikkia, lukea lehtiä tai jutella elämästä, koulusta, tyttönä olemisesta, naiseksi kasvamisesta tai vaikka suunnitella tulevaisuutta. Talolla on aina paikalla työntekijä, joka neuvoo, auttaa ja tukee erilaisissa elämän asioissa. Aino käy Tyttöjen Talolla yleensä tyttöjen talo, oulu, vuolle setlementti, kiusaaminenkeskiviikkoisin. Aiemmin hän kertoo osallistuneensa myös Yksinäisten tyttöjen-ryhmätoimintaan.

– Tykkään käydä Tyttöjen Talolla. Se on sellainen turvallinen paikka olla, jossa saa tehdä mitä haluaa, Aino selittää.

Oulun Tyttöjen Talo avattiin vuonna 2007 ja se oli kolmas Suomeen perustettu pelkästään tytöille suunnattu tila.  Oulun Naisunioni jakoi tämän vuoden maaliskuussa Oulun Tyttöjen ja Poikien Taloille Vuoden Sara-palkinnon. Palkitsemisperustelujen mukaan Talot ansaitsivat tunnustuksen työstään yhteisöjen rakentamiseksi yksilötyön kautta. Vuoden Sara -palkinto jaetaan Sara Wacklinin perintöä kunnioittaen kansainvälisenä naistenpäivänä. Se annetaan naiselle, naisille tai yhteisölle, jotka ovat toimineet mainitsemisen arvoisesti naisten hyväksi tai muuten värisyttäneet yleisiä luutuneita asenteita. Palkintoa on jaettu vuodesta 1987 lähtien.

 

Hae apua ja kerro kiusaamisesta muille

Aino kertoo elävänsä tällä hetkellä päivä kerrallaan. Päällimmäisenä tavoitteena on saada opinnot päätökseen ja jatkaa sitten hoitoalalle suunnitelmientarina, kasvutarina, kiusaaminen, Vuolle Setlementti, oulu mukaan. Vaikka muut tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki, on hänellä joitakin unelmia.

– Mulla on ehkä vähän hassu unelma, että voisin vaan kävellä jonkun kanssa käsikädessä.

Ainolla on siis samat unelmat, kuin kenellä tahansa nuorella tytöllä: löytää joku kiva ihminen, jonka kanssa viettää aikaa. Hän unelmoi myös naimisiin menosta ja omista lapsista, mutta vasta myöhemmin. Aino aikoo jatkaa Tyttöjen Talolla käymistä, sillä kokee saaneensa sieltä apua. Hän kertoo, että Talolla tärkeiksi ihmisiksi ovat muodostuneet nyt jo pois lähtenyt Tarika-harjoittelija ja Talolla tälläkin hetkellä ohjaajana toimiva Sohvi.

– Koen, että ollaan Sohvin kanssa ystäviä. Hän laittaa aina välillä viestiä, että mennäänkö kahville, Aino kertoo.

Muille kiusatuille tai ulkopuolisuutta kokeville Aino haluaa antaa tärkeän neuvon: kerro tilanteestasi opettajalle, vanhemmille tai muille aikuisille. Puhuminen kannattaa, koska harvoin tilanne loppuu itsestään. Ainon mukaan asiasta ääneen puhuminen vaati häneltäkin paljon rohkeutta, mutta se oli luultavasti ainoa keino kiusaamisen loppumiselle.

– Minäkin pelkäsin aikoinaan, että kertomalla asiat vaan pahenee. Uskon, että moni muukin ajattelee, että jos kiusaajat saavat tietää, niin se on sitten yhtä painajaista.

– Äläkä tee itsellesi mitään pahaa! Hae apua ja yritä jaksaa. Kyllä se jossain vaiheessa loppuu, Aino neuvoo.