Pienillä teoilla on valtavia vaikutuksia
Poikani on käynyt Poikien Talolla viime syksystä lähtien. Olin jo aiemmin seurannut Poikien Talon toimintaa ja todennut, että se paikka voisi olla hyvä.
Näillä erityisillä lapsilla ja nuorilla uuteen lähteminen on aina työn takana. Autismi, ADHD, asperger ja mielenterveysongelmat aiheuttavat sen, että lapsi tai nuori aikuinen olisi mieluiten kotona. Täytyy tehdä aikamoinen työ, että hänet saa lähtemään johonkin. On tärkeää, että hän saisi jonkun muunkin paikan, jossa olla.
Poikien talolla on tietämystä ja osaamista näistä asioista. Siellä tiedetään, mitä tarkoittaa aistiherkkyys tai toiminnanohjaushaasteet. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tärkeys on joillekin nuorille sitä, että saa vain olla sellainen kuin on.
Haasteista luottamukseen
Tämä kohderyhmä on todella haastava. Vanhempien pitää viedä sinne puoliväkisin, jopa pakottaminen voi joskus olla tarpeen. Heillä on toiminnanohjauksellisia haasteita, aistiyli- tai aliherkkyyksiä. Nuoret, joilla on toiminnanohjausvaikeuksia, eivät tykkää huonoa, jos heidät vie sinne. Että nyt mennään. Jos ei ole toiminnanohjausta, ei saa tehtyä mitään.
Meilläkin kului jonkin aikaa, ennen kuin poikani lähti uudestaan Poikien Talolle. Jussi lähetti silloin yhden valokuvan, jossa poikani on mukana toiminnassa. Siellä heti löydettiin ne kohdat, joihin tarttua, mitä kautta lähdetään lähestymään nuorta. Siellä otetaan ne herkät signaalit vastaan, ja lähdetään sitä kautta etenemään. On ammattitaitoa huomata ne paikat, joissa tukea ihmisen kehittymistä.
Lisäksi tällaisilla erityislapsilla on sosiaalisten tilanteiden haasteita. Näiden poikien minäkuva, itsetunto ja identiteetti ovat alhaalla. Heillä ja heidän vanhemmillaan on hyvin vähän positiivisia kokemuksia koulusta ja muista palveluista, joissa monesti tuuperrutaan siihen kuntoutusurakkaan. Kynnys luottamuksen saamiseen on menetetty monta kertaa, kun ihmisiä on vilissyt eri palveluissa läpi.
Lopulta kuitenkin se nuoren kohtaaminen ratkaisee. Jussi ja Matti, Poikien Talon työntekijät, ovat sellaisia, että heidät on helppo kohdata.
Saa olla oma itsensä
Poikien Talolla on ajatus, että ”tuu sellaisena kuin oot”. Siellä ihminen voi itse todeta, että minun ei tarvitse heti alkaa avata elämäntarinaani. Voi istua siinä oven lähellä penkillä, vaikka joka kerta. Se on aitoa ja oikeaa kuntoutumista, kun ihmisen ei ole pakko voimaantua.
Pojallani on Aspergerin oireyhtymä ja pakko-oireisuutta eli OCD, joka on hirveän invalidisoiva. Hän kävi Poikien Talolla silloinkin, kun se oli pahimmillaan. Kun pojallani on tosi paha olla, hän ei tykkää kosketuksesta. Silloin hän haluaa vain olla turvallisessa ja rauhallisessa ilmapiirissä, vain olla. Poikien Talolla tapahtuu parhaimmillaan se juttu, että nuori saa vain olla. Ja siihen olotilaan on tehty valtava määrä hommia.
Erityiset pojat kohtaavat palvelujärjestelmässä ihmisiä, joista 80 % on naisia. On tärkeää, että on tällainen paikka, jossa voi saada jonkun muunkin miehen mallin kuin oman isän. Poikien Talolla tapahtuu sellaisia asioita, joita edes kotona ei saada onnistumaan, ja vanhemmathan tekevät kaikkensa lapsensa eteen. Jos kotona on yritetty tehdä 20 vuotta joitakin asioita, ja sitten ne Poikien Talolla toimivat, niin miten sen voi selittää?
Vain turvallisessa ympäristössä voi olla luova, voi oppia ja kuntoutua. Voi näyttää tunteensa. Usein luullaan, että autismin kirjoon kuuluvilla ei ole tunteita. Tunteet ovat olemassa, mutta ne ilmenevät eri tavalla. Joku erityisnuori voi osoittaa rakkautta repimällä äitiä tukasta niin lujaa kuin voi.
Poikani oli ollut kerran Poikien Talolla kyyneleet silmissä, mikä on niin iso juttu, että on pakko kiittää. On onnistuttu tosi isossa asiassa: mitä on turvallisuus ja luottamus. Moni sanoo, että sitten on hyvä kaveri, kun on itketty yhdessä.
Vaikutukset ulottuvat laajalle
Nuoren pärjäämiseen vaikuttaa se, kun oivaltaa, että pärjää jossain paikassa, niin pärjää jossain muuallakin. Nyt kuljetaan jo citybussilla, kun ensin mentiin polkupyörällä. Poikien Talo on niin tärkeä paikka, johon pitää päästä.
Talvipakkasilla poika kysyi, että miten isä niitä busseja menikään. Hän lähti ensimmäistä kertaa yksin matkustamaan julkisilla kulkuneuvoilla Poikien Talolle. Se on taas yksi edistysaskel, joka helpottaa sekä nuoren, mutta myös minun elämääni. Minun ei tarvitse olla siellä matkustamassa, vaan nuori pääsee itsekin, jopa julkisilla kulkuneuvoilla.
Tämä ei ole vain yksilön, vaan koko perheen kannalta tärkeää. Lapsen hyvinvoinnissa pieni parannus on koko perheen hyvinvoinnissa valtava. Ennen käytin poikaa kaupassa, kun hänen piti saada Saarioisten lauantaimakkaraa. Nyt minun ei tarvitse enää töiden jälkeen lähteä sitä ostamaan, vaan hän voi mennä itse.
Koko perheen jaksamisen kannalta voi olla valtava merkitys, jos poika voi viettää tunnin tai kaksikin Poikien Talolla. Nuorelle on tullut jotain lisää elämään, kun on paikka, jossa käydä. Se voi olla vanhemman työkykyyn tai jaksamiseen liittyvä asia, mikä on perheen kannalta iso juttu. Voi ajatella välillä jotain muuta kuin erityistä lasta.
Vanhempi haluaa, että lapsi pärjää. Se että pärjää, tuo tyyneyttä ja hyvinvointia lapselle. Jos lapsen hyvinvoinnissa ja selviämisessä on muutoksia, niin sehän helpottaa paljon perheen arkea. Se vapauttaa energiaa muuhun kuin siihen huoleen. Koko perheen hyvinvointi kohenee, jos lapsen hyvinvointi kohenee. Vaikutukset ulottuvat laajalle.
Muutos näkyy siellä kotiarjessa, mikä osoittaa, että niillä pienillä muutoksilla on suuria vaikutuksia. Erityisen lapsen ja nuoren kanssa elämässä ovat mukana kaikki, koko perhe sisaruksia myöten. Tavoite on, että lapsi selviää, sillä hänen on pärjättävä ilman vanhempia jossain vaiheessa.
Tärkeää kohtaamista ja ymmärrystä
Poikien Talolla ei pikkuasioitten kanssa pelata, vaan tällaisella toiminnalla on valtavat tavoitteet ja vaikutukset. Eikä sellaiselle ole sapluunaa, kun ei ole sitä ihmisen käyttöohjetta olemassa.
Toivon, että olisi enemmänkin tällaisia toimijoita, jotka tekevät pieniä asioita rauhallisessa tahdissa, koska pitkällä aikavälillä suuret muutokset näkyvät.
Paljonko se maksaa yhteiskunnalle ja meille kaikille, jos ihminen erakoituu, syrjäytyy, masentuu ja mukaan tulevat päihteet, huumeet ja rikokset? Haluammeko me huolehtia kaikista ihmisistä?
Aslak Rantakokko, Poikien Talolla käyvän pojan isä, Vanhempainliitto ry:n järjestötoiminnan asiantuntija
