
Jokainen nainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa – rohkea, herkkä, vahva, hiljainen, äänekäs, päättäväinen, lempeä tai kaikkea näitä yhtä aikaa. Kansainvälisenä naistenpäivänä ja jokaisena muunakin päivänä juhlistamme naisten moninaisuutta ja oikeutta elää omannäköistään elämää.
Lue alta Vuolteen Tyttöjen talon seksuaaliväkivaltatyön asiantuntijan, Henna Kallion mielipidekirjoitus aiheesta. Juttu on julkaistu myös Kalevassa 5.3.
Hyvää naistenpäivää 8.3.2025!
Yhtenä tavallisena iltapäivänä katselen päiväkodin pihan lapsia. Yksi heistä hakkaa jäätä kepillä, kaksi rakentaa lumipaakuista muuria. Tyttöjoukko huutaa kuistilla niin kovaa, että ääni soi parkkipaikoille saakka. Kukaan ei vaienna tyttöjen riemua.

Sotien jälkeisessä Suomessa nainen oli hiljainen kannattelija, sillä usein rintamalta kotiin palasi vaitonainen, räjähdysherkkä ja toimintakyvyltään epävakaa mies. Kodin seinien sisällä perheen päänä saattoi tällöin toimia nainen, joka ruokki miehen ja lapset, hoiti karjan ja kodin sekä myöhemmin palkkatyöt. Biologinen selviytymisvietti ei jättänyt tilaa omalle tahdolle.
Vallalla oleva kasvatusihanne ohjasi äitejä jättämään vauvansa rauhoittumaan yksin, jotta lapsesta ei kasvaisi vaativaa. Oli suotavaa, että lapsi oli säyseä ja siisti. Helppo lapsi kevensi myös naisen työtaakkaa. Monessa perheessä mukauduttiin syvästi tähän ihanteeseen, jota myös neuvolajärjestelmän avulla levitettiin koteihin. Kasvatus oli voimakkaan sukupuolittunutta, mikä ei ole täysin muuttunut tänä päivänäkään, sillä naisen vaikeneminen, suorittaminen ja kiltteyden vaatimus siirtyi sukupolvelta toiselle.
Suomalaiset naiset ovat nykyään kärkikastia uupumustilastoissa. Tähän yhtenä syynä on nähty vuosikymmeniä sitten vallalla ollut kasvatuskulttuuri maustettuna sukupolvien yli kannetulla traumataakalla. Naisella ja tytöllä ei ole ollut lupaa tahtoa ja tarvita. Oman näköistä, hyvältä tuntuvaa elämää ei kuitenkaan voi elää ilman yhteyttä omaan itseen. Jos omat arvot eivät kirkkaana johda elämänvalintoja, vaan niitä ohjaa muiden ihmisten miellyttäminen ja omaan rooliin ahtautuminen, alkaa elämänvoima kadota. Hengitystila jää tuolloin pieneksi ja marttyyrin viitta voi alkaa laskeutua kuin varkain naisen harteille. Ihminen muuttuu itselleenkin vieraaksi ja näkymättömäksi, kun omaan vihaan ja tarvitsevuuteen ei ole yhteyttä.
Jos omat tarpeet ja tahto ovat hukassa, omat rajat hämärtyneet, eikä omaan aggressioon ole saanut tutustua lapsena tai aikuisuudessakaan turvallisten ihmisten peilaamana, on itsensä jämäkkä puolustaminen vaikeaa. Tämä lisää naisen riskiä päätyä kaltoinkohteleviin ihmissuhteisiin, joista väkivaltatilastot kertovat omaa karua tarinaansa. Jokaisen meistä on saatava tutustua omaan voimaansa kohdellakseen itseään ja toisia hyvin.
Päiväkodin pihalla Erika Vikmania imitoiva tyttölauma hajaantuu. Tyttäreni juoksee syliini ja kieppuu kaulassani. Autossa me kaksi naista, iso ja pieni, huudatamme musiikkia ja laulamme niin, että liikennevaloissa viereisen auton kuskin kasvot kääntyvät hymyyn.
Tänä naistenpäivänä annan jokaiselle kanssaeläjälleni kukkasten sijaan lahjaksi tahtoa, terveitä rajoja, jämäkkyyttä ja näkyväksi tulemista. Eikä täydestä sydämestä laulaminenkaan haitaksi olisi.
Henna Kallio
Seksuaaliväkivaltatyön asiantuntija
Vuolle Tyttöjen talo