Miten selvitä yhteiskunnallisesta toiminnasta ilman tarvittavia taitoja?

Kuinka merkittävä ympäristön vaikutus on ihmisen toimintaan, joko estävässä tai mahdollistavassa merkityksessä? Tässä blogikirjoituksessa kolme Vuolteen asiantuntijaa pohtii vastauksia tähän kysymykseen toimintaterapian näkökulmasta.

Työskentelen Vuolteen opistolla opiskelijahyvinvointivastaavana. Työhöni kuuluu eri kulttuuritaustoista tulleiden opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen ja opiskelijahuollon kehittämiseen liittyvät tehtävät. Työni ohessa valmistun pian toimintaterapeutiksi. Vuolteen eri toiminnoissa työskentelee laillistettuja toimintaterapeutteja, jotka hyödyntävät toimintaterapian malleja ja viitekehyksiä omassa työssään, mutta eivät toimi toimintaterapeutteina. Tällaisia henkilöitä työskentelee muun muassa väkivaltatyönyksikön ja Vuolteen Tyttöjen Talon asiantuntijoina. Mirja Kostekivi-Ohjenoja toimii väkivaltatyön asiantuntijana Via Vis -Väkivaltatyössä. Mervi Koskela puolestaan työskentelee ohjaajana Vuolteen Tyttöjen Talolla. Hänen työnsä painopiste on nuorten seksuaaliterveystyössä ja seksuaaliväkivaltatuessa.

Tässä kirjoituksessa pohdimme yhteisesti, miten selvitä yhteiskunnallisesta toiminnasta, jos ei ole tarvittavia taitoja. Keskustelumme tavoitteena on myös tehdä näkyväksi toimintaterapiaosaamista Vuolteella sekä avata toiminnan transaktionaalista mallia (TMO). Toimintaterapia on erityisesti tuonut näkökulmaa siihen, kuinka merkittävä ympäristön vaikutus on toimintaan, joko estävässä tai mahdollistavassa merkityksessä. Löysimme erilaisuutta kunkin Vuolteen työntekijän toimintaympäristöistä suhteessa asiakkaisiin.

Tilannesidonnaiset tekijät näkyvät asiakkaiden kohtaamisessa

Ympäristön tekijät vaikuttavat olennaisesti hyvinvointiimme. Esimerkiksi maahanmuuttajataustainen opiskelija tulee aina väistämättä erilaisesta maantieteellisestä, poliittisesta, taloudellisesta ja historiallisesta kulttuurista. Omassa kielessä ja kulttuurissa omaksutut säännöt, normit, asenteet, odotukset, jaettu moraali ja uskomukset, arvot ja tavat voivat olla erilaisia kuin suomalaisessa kulttuurissa.

Se näkyy väistämättä opiston opetustyössä ja arjessa. Opiskelijan lähtömaassa opettaja on saattanut olla hyvin autoritäärinen, ja opiskelijoita on voitu rangaista fyysisesti. Suomeen muutettuaan opiskelijalla on usein omaan historiaansa pohjautuvia odotuksia opetukseen liittyen. Toisaalta koulua käymättömällä opiskelijalla voi olla käsitys, että oppiminen on ulkoa opettelua ja asian osaa, kun sen kuulee kerran. Uudessa kotimaassa sosiaalisen ympäristön odotukset voivat olla hyvin erilaiset kuin mihin opiskelija on tottunut lähtömaassaan. Nuoriso- ja väkivaltatyössä edellä mainitut elementit korostuvat eri tavalla kuin opiston arjessa.

– Teen töitä nuorten kanssa, ja siellä korostuu enemmän ympäristön sosiaaliset elementit kuin geopoliittiset elementit. Ympäristön (sosiaaliset) elementit näkyvät toiminnassa ja toiminnallisessa suoriutumisessa ja nuorten kokemuksessa niin, että nuoret voivat kokea ympäristön asenteet, odotukset ja uskomukset ahdistavina tai rajoittavina. Kannustammekin nuoria tutkimaan omia arvojaan ja toiveitaan. Kun vapaudutaan ympäristön asettamista odotuksista ja asenteista, on helpompi elää itselleen sopivaa elämää. Joskus omat asenteet ja uskomukset voivat olla hyvinkin mustavalkoisia, ja rajoittaa toiminnallista kokemusta ja hyvinvointia. Omien uskomusten ja ajatusten pohtiminen voi tuoda esille omia valintoja rajoittavia ajatusmalleja, Mervi Koskela kommentoi.

– Minunkaan työssä geopolittiset tekijät eivät ole niin merkittävässä roolissa. Kun teen työtä pääsääntöisesti vankien kanssa, sosiokulttuuriset tekijät sen sijaan nousevat vahvasti esille. Niistä keskustellaan usein, Mirja Kostekivi-Ohjenoja kuvailee.

Asiakkaita yhdistää menneisyyden vaikeat kokemukset

Mervin mukaan kaikilla Tyttöjen Talon asiakkailla on toiminnallinen historia, joka vaikuttaa tässä hetkessä ja tulevaisuuteen suuntautumisessa. Ympäristö on muovannut asenteita, uskomuksia ja arvoja.

– Kyllä meidän kaikkia asiakkaita yhdistää se, että menneisyydessä on vaikeita kokemuksia ja ajanjaksoja, jotka haastavat nykyhetkessä toimimisen, Mervi vetää yhteen.

Kaikille meille työntekijöille yhteistä on asiakkaiden traumatausta. Erityisesti traumatausta voi vaikuttaa siten, että vanha trauma herää henkiin satunnaisesta nykyhetken tilanteesta. Erilaiset traumakokemukset vaikuttavat toiminnalliseen suoriutumiseen, toiminnalliseen kokemukseen ja osallistumiseen.

– Välttämättä se ei ole itsensä ulkopuolella oleva tapahtuma, joka laukaisee traumareaktion vaan se voi tulla sisältä päin, esimerkiksi sydämentykytyksinä ja ahdistuksen tunteina. Tämä pohjalta ympäristöä tulkitaan vaaralliseksi, vaikka vaaratekijöitä ei olisikaan, Mervi toteaa kokemuksiinsa pohjautuen.

Hänen mukaansa tilanteessa, jossa uhkaavia viestejä tulee monesta eri suunnasta, voi olla vaikea saada positiivista kokemusta osallistumisesta ja ihmisten kanssa olemisesta.

– Siitä voi helposti tulla kierre, joka supistaa toimintaympäristöä.

Toimintaympäristön kapeutuessa myös roolit voivat kapeutua eikä omiin mielenkiinnonkohteisiin uskalleta suuntautua. Mervi toteaakin, että vaatii paljon reflektointia, jotta yksilö oppii tunnistamaan, miksi hänen kehossaan tuntuu tältä, miksi hänestä tuntuu tältä.

Fyysinen ympäristö toiminnan mahdollistajana tai estäjänä

Tavallisesti toimintaterapiaa tehdään siellä, missä on asiakkaan arki. Se voi olla joko koulu tai koti. Koska Vuolteella ei tehdä lääkinnällisen kuntoutuksen toimintaterapiaa, eivät työntekijät mene asiakkaiden koteihin. Tapaamiset ovat yleensä siellä, missä työntekijä työskentelee.

– Kun ajatellaan Tyttöjen Talon toimintaa, meidän toiminta-avustuksessa painotetaan ympäristön merkitystä. Minusta se on todella tärkeää, jos ajattelen asiaa toimintaterapeutin roolista käsin. Siihen liittyy olennaisesti fyysinen ympäristö, mutta myös sosiaalinen ympäristö: miten me ollaan ihmisinä siinä työssä, miten lähestytään asiakasta ja miten mahdollistetaan osallistuminen toimintaan, toteaa Mervi.

Mirja kertoo puolestaan, että heidän asiakkaansa ovat yleensä vankilassa, jossa ympäristö on tosi rajoittava. Toki jotkin asiakkaat tulevat toimistolle, jos se on mahdollista.

– Kun ympäristö on tosi rajattua, oma olemisen tapa nousee asiakaskohtaamisissa ensiarvoisen tärkeäksi. Yleensä meillä on vankilassa huone, jossa jutellaan. Me tehdään työparina töitä, joten yksin ei tarvitse mennä, Mirja pohtii kokemuksiaan fyysisten tilojen vaikutuksesta vuorovaikutukseen.

Korona-aikana digitaaliset ympäristöt, kuten Teams tai Skype ovat mahdollistaneet vankien ohjaustilanteet etäyhteydellä. Myös nuoristyössä on kehitetty sekä etätukea että etäryhmiä, jolloin osallisuus mahdollistuu myös Oulun ulkopuolella asuville nuorille.

Vuolteen opistolla Teams-oppitunnit ovat mahdollistaneet opetuksen, mutta aiheuttaneet myös tiettyjä lieveilmiöitä, kuten vapaamatkustamisen. Vuolteella opiskelijat ovat kokeneet etäopiskelun vaativaksi, kun opettajalta ei ole voinut samalla tavalla pyytää apua kuin luokkaopetustilanteessa. Opiskelijat kokivat myös jäävänsä paitsi kaikesta vuorovaikutuksesta, mikä tapahtuu luokkatilanteessa ja koulupäivän aikana.

Opiskelijahyvinvointivastaavana minulle jäi tunne, että opiskelijoiden osallisuuden kokemus ja opiskeluun sitoutuminen kärsivät koronapandemian aikana. Monet opiskelijat kertoivat yksinäisyydestä, masennusoireista ja unettomuudesta.

– Olen sitä mieltä, että mikään tällainen etäyhteys ei korvaa fyysistä läsnäoloa ja vuorovaikutusta, mutta on toki hyvänä välineenä tukemassa silloin, kun fyysinen läsnäolo tai kohtaaminen ei ole mahdollista, Mirja toteaa.

Vuolle Setlementin uudet toimitilat tarjoavat paljon mahdollisuuksia myös toimintaterapian näkökulmasta. Luokissa on uudet Smart Board –taulut, jossa voi näyttää liikkuvaa kuvaa, pysäyttää sen ja piirtää tai kirjoittaa kuvan päälle. Tauluun voi liittyä myös tabletin kautta, mikä mahdollistaa joillekin tietyille opiskelijaryhmille, kuten liikunta-avusteisille, osallistumisen kokemuksen – tabletin kautta voi kirjoittaa taululle ilman siirtymistä.

Vuolteen Ystävyyskeskuksella on paljon vapaa-ajan toimintaa ja koska se toimii opiston kanssa saman katon alla, on vapaa-ajan tekemisen puutteesta kärsivä opiskelija helppo ohjata palveluihin. Myös muut Vuolle Setlementin monipuoliset toiminnat pyritään tekemään opiskelijoille tutuiksi, mikä helpottaa opiskelijoiden ohjaamista oikean palvelun piiriin. Toisin sanoen, fyysiset tilat mahdollistavat paljon, mutta tärkeää on myös eri työtä tekevien vuolteelaisten yhteinen asiakaslähtöinen työskentelyote.

Toisaalta opiskelijat haluavat pitää erillään tietyt palvelut: koulussa opiskellaan, terveysasioita hoidetaan terveysasemalla ja vapaa-aikaa vietetään jalkapallokentällä. Näitä ei aina haluta linkittää samaan paikkaan vaan pitää fyysisestikin erillään. Asiakastyössä on tärkeää olla sensitiivinen sen suhteen, mitä asiakas toivoo ja haluaa.

– Toipumisen ja parempien valintojen näkökulmasta olisi tärkeää, että apunamme olisi kokemusasiantuntijoita, jotta asiakas saa näkökulmia siihen, että joku on selvinnyt samankaltaisista jutuista kuin itse. Aina kokemusasiantuntijoita ei ole mahdollista saada. Tässäkin täytyy kunnioittaa kokemusasiantuntijaa, missä määrin hän haluaa ja jaksaa sitä tehdä, pohdiskelee Mervi.

TMO-mallin tehtäväkohtaiset elementit liittyvät hyvin keskeisesti koulumaailmaan, jossa vaatimustasoa ohjaa opetussuunnitelma ja se on usein korkeampi kuin esimerkiksi matalan kynnyksen palveluissa, joihin Tyttöjen Talo lukeutuu. Nuorilla haasteita voi olla monilla elämän osa-alueilla. Välttämättä ei pystytä hoitamaan omaa arkeaan, voi hyvinkin olla puutteita itsestään huolehtimisen asioissa, työn ja tuottavuuden alueella, levossa ja muissa osa-alueissa, jolloin toiminnallinen kokemus jää heikoksi. Kokemukset opiskelusta voivat olla sellaisia, että ei ole pystynyt suoriutumaan esimerkiksi koulutehtävistä niin kuin itse haluaisi tai mitä ympäristö on odottanut.

– Tyttöjen talolla vaatimus osallistumiseen on matala, jotta nuori saisi osallistumisen kokemuksen. Hyvin pieni osallistuminen on riittävä, esimerkiksi jo se, että tulet paikalle. Meillähän on erilaisia ryhmätoimintoja ja tekemisen ja osallistumisen mahdollisuuksia, ja siitä se osallisuuden kokemus lähtee pikkuhiljaa vahvistumaan. Yksilötapaamisissa tästä keskustellaan: mitä toivoo ja miten mennään eteenpäin, Mervi avaa tavoiteltua tulosta.

Tehtäväkohtaiset tekijät vaikuttavat suoriutumiseen, kokemukseen tekemisestä ja osallistumisesta

Usein Vuolteen opiston maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden opettajat tuskailevat tehtävien rakenteellisten ja kielellisten haasteiden parissa: miten helpottaa ja kuinka paljon voi helpottaa, jotta opetussuunnitelman mukaista osaamista pystyy mittaamaan. Varmasti tässä olisi paikka hyödyntää toiminnan analyysia eli toimintaterapeutin osaamista siitä, mitä tehtävä vaatii, miten helpottaa tai vaikeuttaa sitä, toisaalta arviointia opiskelijan taidoista suhteessa tehtävään. Esimerkiksi kokeessa on tietty aika, jossa opiskelijan odotetaan suoriutuvan tehtävistä.

Mirjan mukaan tehtäväkeskeiset elementit näkyvät vankilaympäristössä esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen järjestämillä kursseilla, kuten suuttumuksenhallintakurssilla. Vankilassa elämä on hyvin paljon rajatumpaa kuin vapaudessa. Jo vankeusaikana pitäisi kehittää rangaistuajan jälkeisen suunnitelman tekemistä sekä lisätä kuntoutusta. Arjen asiointitilanteisiin liittyvät käytänteet ovat saattaneet muuttua vankeusaikana ja vapauduttuaan vangilla on haasteita pärjätä arkipäivän toiminnoissa. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että henkilö kokee saavansa näkymättömän vangin leiman. Leimautumiseen riittää myös tunne ulkopuoliseksi jäämisestä.

Kun keskustellaan toiminnasta, TMO-malli on yksi keino havainnollistaa sitä, kuinka monisyisestä asiasta on kysymys. Ympäristö, taidot sekä osallistuminen itselle merkitykselliseen toimintaan ovat toimintaterapian ydintä, ja joiden arviointiin ja edistämiseen toimintaterapeutti on vielä toistaiseksi alihyödynnetty asiantuntija niin työterveydessä kuin koulumaailmassa.

Kirjoittaja: Tarja Tikkanen, opiskelijahyvinvointivastaava, Vuolteen opisto