Mitä on Eskapismi?

Tämä artikkeli on osa Näkymättömät- kampanjaa, joissa tavoitteena oli tehdä lasten ja nuorten kokemaa yksinäisyyden tunnetta näkyvämmäksi sekä herättää vanhempien kanssa keskustelua tämän tärkeän aiheen ympärillä.

Tutustu kampanjaan tästä

Omaa eskapismiaan voi pohtia siltäkin kannalta, että estääkö se minua elämästä mielekästä elämää? Mitä se minulle tarjoaa, mitä ottaa? Käytänkö aikaani sellaiseen toimintaan, joka haittaa elämääni jollain tavalla?

Eskapismi tarkoittaa todellisuuspakoisuutta: taipumusta etsiä häiriötekijöitä ja helpotusta epämiellyttäviin tosiasioihin. Sillä pyritään välttämään kohtaamasta todellisuutta tunne- tai käyttäytymistasolla. Tyypillisessä muodossaan eskapistinen ihminen pakenee arkipäivän stressiä, kuormittavia tilanteita tai yksinäisyyttä esimerkiksi päihteillä, matkustelulla, nukkumalla tai fantasioimalla, mutta myös vaikka taiteen ja mietiskelyn avulla.

Ihmisillä on erilaisia psyykkisiä hallintakeinoja ja defenssejä, jotka voidaan mieltää eskapismiksi. Esimerkiksi torjunta on eskapistinen hallintakeino, jossa omat halut, toiveet ja tarpeet torjutaan tietoisuudesta: niitä paetaan ja peitetään.

”Defenssien avulla muokataan todellisuutta siedettäväksi, että se kestettäisiin, vaikka tunteen säätely perustuukin todellisuuden vääristymiselle hankalan tilanteen kohtaamisen sijaan,” Salminen toteaa.

Ääritapauksissa psykoosin ja dissosiaation voi tulkita eskapistiseksi psyykkiseksi hallintakeinoksi, eräänlaiseksi äärimmäiseksi eskapismiksi. Kyseessä ei ole kuitenkaan tietoinen valinta, vaan liian vaikeassa tilanteessa tapahtuva elimistön automaattinen reaktio, jonka tarkoituksena on yksilön selviytyminen.

”Tyypillisesti eskapismi on pyrkimys välttää epämiellyttäviä tai hankalia tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta. Eskapismiin turvaudutaan, kun elämässä tapahtuu esimerkiksi jokin yllättävä vaikea tapahtuma, jota ei välittömästi kyetä kohtaamaan, tai jos arki yleisesti tuntuu epätyydyttävältä tai vaikealta ja vaatimukset liian kovilta. Se voi olla lyhytaikaista ja varsin spesifin tilanteen sanelemaa, tai kroonistunutta ja pitkään jatkunutta,” Salminen kuvailee.

On tavallista, että eskapismiin turvautuvalla yksilöllä on vaikeuksia tunteiden säätelyn ja tunnistamisen kanssa. Tunteista ei osata puhua eikä niitä osata ilmaista, mikä voi johtaa eksyneisyyden kokemukseen ja lisääntyvään pahoinvointiin. Voi olla, että lapsuudessa on jääty vaille emotionaalista läsnäoloa, eikä vanhempien suunnalta ole mallinnettu tunteiden oppimista. Miten puhua tai ilmaista jostain sellaisesta, jota ei osaa oikein tunnistaakaan? Silloin on luontevaa, että tunteita vältellään; ne mielletään liian hankalina tai kipeinä, ne ovat jotain vierasta. Lapsuudessa opitaan varhaisissa suhteissa sosialisaatiotaidot, eli taidot olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ja ne toimivat pohjana itsesäätelyn ja tunteiden säätelyn taidoille. Taidot voivat olla heikosti rakentuneita, eli ei tunnisteta omia tunteita eikä osata säädellä niitä, joten ne koetaan kaoottisina.

”Ihmisinä me emme kuitenkaan voi kytkeä tunteitamme pois päältä, vaan ne ovat oleellinen osa kokemusmaailmaamme. Niinpä ne jäävät vellomaan ja yleensä tuntuvat sitä vaikeammilta mitä kovemmin niitä yritetään vaimentaa tai välttää. Pakeneminen tosimaailmasta voi tuoda silloin nopeaa, lyhytaikaista lohtua tai turvaa.”

Eskapismia on pääsääntöisesti yhdistetty monenlaisiin ongelmiin, kuten ahdistukseen, yksinäisyyteen ja riippuvuuteen. Oleellista on se, millaisia eskapismin keinoja käytetään ja mihin tarkoitukseen.

”Jos eskapismilla pyritään välttelemään huolia, tunteita ja todellista maailmaa, on vaikea löytää siitä todellisia hyötyjä, koska mikä tulee silloin lopulta ratkaistuksi? Todellisuus on meidän tosiasiallinen kontekstimme, emmekä voi sulkeutua siltä,” Salminen sanoo.

Lievemmissä muodoissaan eskapismilla on myös hyötyjä ja yksilön selviytymistä edistäviä vaikutuksia. Päiväunelmointi ja omiin ajatuksiin uppoutuminen voivat olla rentouttavia hetkiä ja lisätä hyvinvointia. Flow-tila, eli mielekkääseen askareeseen uppoutuminen niin, että ympäröivä maailma unohtuu, on monelle luovalle henkilölle tavoiteltava, inspiroiva mielentila. Taiteellinen ihminen voi olla luovimmillaan eskapistisessa tilassa.  Pelimaailmassa eskapismia ei nähdä vain vaikeiden tilanteiden pakenemisena, vaan eskapismia voidaan käyttää myös uusien taitojen kehittämiseen, suhteiden vahvistamiseen ja positiivisten kokemusten hakemiseen.

”Omaa eskapismiaan voi pohtia siltäkin kannalta, että estääkö se minua elämästä mielekästä elämää? Mitä se minulle tarjoaa, mitä ottaa? Käytänkö aikaani sellaiseen toimintaan, joka haittaa elämääni jollain tavalla? Pyrinkö välttämään hankalia tilanteita, tai mistä asioista olen sen vuoksi luopunut?”

Usein voimme olla vaikkapa tottuneita johonkin tiettyyn toimintaan, vaikka se ei itse asiassa enää palvelekaan hyvinvointiamme. Voi olla hyvä pohtia, tekeekö elämässään niitä asioita, jotka kokee arvokkaiksi ja omien arvojensa mukaisiksi. Arvoteema kytkeytyy hyvin oleellisesti myötätunnon löytämiseen itseään kohtaan.

”Entäpä jos en morkkaisi ja tuomitsisikaan itseäni asiasta x, vaan suhtautuisin siihen myötätuntoisesti?”

Hyväksyä se, että kukaan ei ole vapaa kärsimyksestä ja vaikeudesta, mutta jokainen yrittää elää parhaalla mahdollisella tavalla, niillä keinoilla ja resursseilla, jotka meillä on kullakin hetkellä käytössämme.